EDG ja EWG ovat molemmat elektrofiilisiä aromaattisia ohjaavia ryhmiä. Ja nämä ovat substituenttien muotoja, joita voimme löytää orgaanisista yhdisteistä. Jos olet katsonut molekyylin rakennetta, olet ehkä huomannut, että jotkut atomit on merkitty E- tai EWG-merkillä, kun taas toiset on merkitty E- tai EDG-merkillä. Nämä lyhenteet viittaavat elektronisiin vaikutuksiin, jotka voivat vaikuttaa molekyylin reaktiivisuuteen ja ominaisuuksiin. Tässä artikkelissa keskustelemme erosta EDG:n ja EWG:n välillä.
Mikä on EDG?
EDG tarkoittaa elektronien luovutusryhmää , joka on funktionaalinen ryhmä, joka luovuttaa elektroneja molekyylille, mikä tekee siitä reaktiivisemman ja nukleofiilisemmän. EDG:n läsnäololla molekyylissä voi olla useita vaikutuksia sen ominaisuuksiin. Se voi esimerkiksi lisätä molekyylin happamuutta stabiloimalla konjugaattiemästä negatiivisen varauksen siirtymisen kautta. EDG:t voivat myös lisätä molekyylin emäksisyyttä tarjoamalla yksinäisiä elektronipareja, jotka voivat hyväksyä protoneja.
Joitakin esimerkkejä EDG:istä ovat:
- Alkyyliryhmät: Nämä ovat ryhmiä, jotka sisältävät vain hiili- ja vetyatomeja, kuten metyyli-, etyyli- ja isopropyyliryhmät.
- Alkoksiryhmät: Nämä ovat ryhmiä, jotka sisältävät happiatomin sitoutuneena alkyyliryhmään, kuten metoksi-, etoksi- ja proksiryhmät.
Mikä on EWG?
EWG tulee sanoista Electron-Withdrawing Group , joka on funktionaalinen ryhmä, joka poistaa elektroneja molekyylistä tehden siitä vähemmän reaktiivisen ja nukleofiilisen. EWG:n läsnäolo molekyylissä voi myös vaikuttaa sen ominaisuuksiin useita kertoja. Se voi esimerkiksi vähentää molekyylin happamuutta destabiloimalla konjugaattiemäksen negatiivisen varauksen siirtymisen kautta. EWG:t voivat myös vähentää molekyylin emäksisyyttä poistamalla yksinäisiä elektronipareja, jotka voivat vastaanottaa protoneja.
Joitakin esimerkkejä EWG:stä ovat:
- Nitroryhmät: Nämä ovat ryhmiä, jotka sisältävät typpiatomin, joka on sitoutunut kahteen happiatomiin, kuten nitro- ja nitrosoryhmiin.
- Karbonyyliryhmät : Nämä ovat ryhmiä, jotka sisältävät hiiliatomin kaksoissidottuina happiatomiin, kuten aldehydit, ketonit ja esterit.
Ero EDG:n ja EWG:n välillä
Omaisuus | EDG | EWG |
| Määritelmä | EDG tarkoittaa elektroneja luovuttavaa ryhmää | EWG on lyhenne sanoista elektroneja vetävä ryhmä |
| Vaikutus resonanssiin | Lisää elektronitiheyttä pi-järjestelmissä | Vähentää elektronitiheyttä pi-järjestelmissä |
| Vaikutukset reaktiivisuuteen | Lisää nukleofiiliseen hyökkäykseen liittyvien reaktioiden nopeutta. | Lisää elektrofiiliseen hyökkäykseen liittyvien reaktioiden nopeutta. |
| Vaikutukset molekyylien ominaisuuksiin | Nostaa kiehumispistettä johtuen vetysidosten muodostumisesta vesimolekyylien kanssa. | Alentaa kiehumispistettä vetysidoksen puuttumisen vuoksi |
| Esimerkkejä | -OH, -NH2, -OR, -NHR | -N02, -CN, -COOH, -C=O |
Johtopäätös:
EDG:t ja EWG:t ovat tärkeitä orgaanisen kemian käsitteitä, joita voidaan käyttää molekyylin reaktiivisuuden ennustamiseen ja säätelyyn. EDG:t luovuttavat elektroneja ja lisäävät molekyylin elektronitiheyttä.
FAQ:
- Mitä EDG tarkoittaa?
EDG tarkoittaa elektroneja luovuttavaa ryhmää. Mitä EWG tarkoittaa?
EWG on lyhenne sanoista elektroneja vetävä ryhmä. Mitä eroa on EDG:n ja EWG:n välillä?
Suurin ero EDG:n ja EWG:n välillä on niiden vaikutus molekyylin elektronitiheyteen. EDG:t lisäävät elektronitiheyttä molekyylissä, kun taas EWG:t vähentävät elektronitiheyttä. Miten EDG:t ja EWG:t vaikuttavat kemiallisiin reaktioihin?
EDG:t ja EWG:t vaikuttavat molekyylien reaktiivisuuteen eri tavoin. EDG:t tekevät molekyyleistä reaktiivisempia elektrofiilejä kohtaan, kun taas EWG:t tekevät niistä reaktiivisempia nukleofiilejä kohtaan. Mitkä ovat esimerkkejä EDG:istä?
Esimerkkejä EDG:istä ovat aminoryhmät (-NH2), hydroksyyliryhmät (-OH) ja alkyyliryhmät (-R). Mitkä ovat esimerkkejä EWG:stä?
Esimerkkejä EWG:stä ovat karbonyyliryhmät (C=O), nitroryhmät (-NO2) ja halogeenit (-F, -Cl, -Br, -I). Miten EDG:itä ja EWG:itä käytetään orgaanisessa kemiassa?
EDG:itä ja EWG:itä käytetään ennustamaan ja selittämään orgaanisten reaktioiden reaktiivisuutta ja selektiivisyyttä. Esimerkiksi kemistit voivat käyttää näiden ryhmien vaikutuksia ohjaamaan tiettyjen yhdisteiden synteesiä tai optimoimaan reaktio-olosuhteita.