Internet-protokollat ​​ovat joukko sääntöjä, jotka säätelevät viestintää ja tiedonvaihtoa Internetissä. Sekä lähettäjän että vastaanottajan tulee noudattaa samoja protokollia tiedon välittämiseksi. Ymmärtääksemme sitä paremmin, otetaan esimerkki kielestä. Jokaisella kielellä on oma sanastonsa ja kielioppinsa, jotka meidän on tiedettävä, jos haluamme kommunikoida tällä kielellä. Samoin Internetin kautta aina, kun käytämme verkkosivustoa tai vaihdamme tietoja toisen laitteen kanssa, näitä prosesseja hallitsee joukko sääntöjä, joita kutsutaan Internet-protokolliksi.

Internet-protokollan toiminta

Internet ja monet muut tietoverkot toimivat järjestämällä tiedot pieniksi paloiksi, joita kutsutaan paketeiksi. Jokainen kahden verkkolaitteen välillä lähetetty suuri data on jaettu pienempiin paketteihin taustalla olevalla laitteistolla ja ohjelmistolla. Jokainen verkkoprotokolla määrittelee säännöt, kuinka sen datapaketit on järjestettävä tietyillä tavoilla verkon tukemien protokollien mukaan.

Protokollien tarve

Saattaa olla, että tiedon lähettäjä ja vastaanottaja ovat eri verkkojen osia, jotka sijaitsevat eri puolilla maailmaa ja joilla on erilaiset tiedonsiirtonopeudet. Tarvitsemme siis protokollia tiedonkulun hallinnan ja viestintäkanavalla jaetun linkin pääsynhallinnan hallintaan. Oletetaan, että on lähettäjä X, jonka tiedonsiirtonopeus on 10 Mbps. Ja siellä on vastaanotin Y, jonka tiedonvastaanottonopeus on 5 Mbps. Koska tietojen vastaanottonopeus on hidas, osa tiedoista katoaa lähetyksen aikana. Tämän välttämiseksi vastaanottajan Y tulee ilmoittaa lähettäjälle X nopeuserosta, jotta lähettäjä X voi säätää lähetysnopeuttaan. Samalla tavalla pääsynvalvonta päättää solmun, joka käyttää viestintäkanavassa jaettua linkkiä tietyllä hetkellä. Jos ei, siirretyt tiedot törmäävät, jos monet tietokoneet lähettävät tietoja samanaikaisesti saman linkin kautta, mikä johtaa tietojen vioittumiseen tai menettämiseen.

Mikä on IP-osoite?

An IP-osoite edustaa Internet-protokollan osoitetta. Yksilöllinen osoite, joka tunnistaa laitteen verkon kautta. Se on melkein kuin joukko sääntöjä, jotka säätelevät Internetin tai paikallisen verkon kautta lähetettyjen tietojen rakennetta. IP-osoite auttaa Internetiä erottamaan erilaiset reitittimet, tietokoneet ja verkkosivustot. Se toimii tiettynä koneen tunnisteena tietyssä verkossa ja auttaa parantamaan visuaalista viestintää lähteen ja kohteen välillä.

Internet-protokollan tyypit

Internet-protokollia on erilaisia, ja niillä on erilaisia ​​käyttötarkoituksia. Nämä on mainittu alla:

1. TCP/IP (Transmission Control Protocol/Internet Protocol)
2. SMTP (Simple Mail Transfer Protocol)
3. PPP (point-to-point-protokolla)
4. FTP (File Transfer Protocol)
5. SFTP (Secure File Transfer Protocol)
6. HTTP (Hyper Text Transfer Protocol)
7. HTTPS (suojattu hypertekstinsiirtoprotokolla)
8. TELNET (pääteverkko)
9. POP3 (Post Office Protocol 3)
10. IPv4
11. IPv6
12. ICMP
13. UDP
14. IMAP
15. SSH
16. Gopher

1. TCP/IP (Transmission Control Protocol/Internet Protocol)

Nämä ovat joukko vakiosääntöjä, joiden avulla erityyppiset tietokoneet voivat kommunikoida keskenään. IP-protokolla varmistaa, että jokaisella Internetiin yhdistetyllä tietokoneella on tietty sarjanumero, jota kutsutaan IP-osoitteeksi. TCP määrittää, kuinka tietoja vaihdetaan Internetissä ja kuinka ne tulee jakaa IP-paketteihin. Se myös varmistaa, että paketeissa on tiedot sanomadatan lähteestä, viestidatan kohteesta, järjestyksestä, jossa viestidata tulee koota uudelleen, ja tarkistaa, onko viesti lähetetty oikein tiettyyn kohteeseen. . TCP tunnetaan myös yhteyskeskeisenä protokollana.

Katso lisätietoja TCP/IP malli artikla.

2. SMTP (Simple Mail Transfer Protocol)

Nämä protokollat ​​ovat tärkeitä lähtevien sähköpostien lähettämisessä ja jakamisessa. Tämä protokolla käyttää postin otsikkoa saadakseen vastaanottajan sähköpostitunnuksen ja syöttää postin lähtevän postin jonoon. Ja heti kun se toimittaa postin vastaanottavalle sähköpostitunnukselle, se poistaa sähköpostin lähtevien viestien luettelosta. Viesti tai sähköposti voi sisältää tekstiä, videota, kuvaa jne. Se auttaa luomaan joitakin viestintäpalvelimen sääntöjä.

3. PPP (point-to-point-protokolla)

Se on tiedonsiirtoprotokolla, jota käytetään luomaan suora yhteys kahden viestintälaitteen välille. Tämä protokolla määrittelee säännöt, joiden avulla kaksi laitetta tunnistautuvat toistensa kanssa ja vaihtavat tietoja keskenään. Esimerkiksi käyttäjä yhdistää tietokoneensa Internet-palveluntarjoajan palvelimeen ja käyttää myös PPP:tä. Vastaavasti kahden reitittimen yhdistämiseen suoraa viestintää varten se käyttää PPP:tä.

4. FTP (File Transfer Protocol)

Tätä protokollaa käytetään tiedostojen siirtämiseen järjestelmästä toiseen. Tämä toimii a asiakas-palvelin malli . Kun kone pyytää tiedostojen siirtoa toiselta koneelta, FTO muodostaa yhteyden näiden kahden välille ja todentaa toisensa heidän tunnuksellaan ja salasanallaan. Ja haluttu tiedostonsiirto tapahtuu koneiden välillä.

5. SFTP (Secure File Transfer Protocol)

SFTP, joka tunnetaan myös nimellä SSH FTP viittaa File Transfer Protocol (FTP) yli Secure Shell (SSH), koska se salaa sekä komennot että tiedot lähetyksen aikana. SFTP toimii SSH:n laajennuksena ja salaa tiedostot ja tiedot ja lähettää ne suojatun kuoritietovirran kautta. Tätä protokollaa käytetään etäyhteyden muodostamiseen muihin järjestelmiin suorittaessaan komentoja komentoriviltä.

java-lajittelutaulukko

6. HTTP (Hyper Text Transfer Protocol)

Tätä protokollaa käytetään hypertekstien siirtämiseen Internetin kautta ja se on määritelty www (world wide web) tiedonsiirtoa varten. Tämä protokolla määrittää, kuinka tiedot on muotoiltava ja lähetettävä. Se myös määrittelee eri toiminnot, jotka verkkoselaimien tulee tehdä vastauksena pyyntöihin päästä tietylle verkkosivulle. Aina kun käyttäjä avaa verkkoselaimen, hän käyttää epäsuorasti HTTP:tä, koska tätä protokollaa käytetään tekstin, kuvien ja muiden multimediatiedostojen jakamiseen World Wide Webissä.

Huomautus: Hyperteksti viittaa tekstin erityiseen muotoon, joka voi sisältää linkkejä muihin teksteihin.

7. HTTPS (suojattu hypertekstinsiirtoprotokolla)

HTTPS on HTTP-protokollan (Hypertext Transfer Protocol) laajennus. Sitä käytetään suojattuun tietoliikenteeseen tietokoneverkon yli SSL/TLS-protokollan salaukseen ja todentamiseen. Joten yleensä verkkosivustolla on HTTP-protokolla, mutta jos verkkosivusto on sellainen, että se vastaanottaa arkaluontoisia tietoja, kuten luottokorttitietoja, pankkikorttitietoja, OTP:tä jne., se vaatii SSL-varmenteen asentamisen verkkosivuston turvallisuuden parantamiseksi. Joten ennen arkaluonteisten tietojen syöttämistä verkkosivustolle meidän tulee tarkistaa, onko linkki HTTPS vai ei. Jos se ei ole HTTPS, se ei ehkä ole tarpeeksi turvallinen arkaluonteisten tietojen syöttämiseen.

8. TELNET (pääteverkko)

TELNET on standardi TCP/IP-protokolla, jota käytetään ISO:n antamaan virtuaalipäätepalveluun. Tämä mahdollistaa yhden paikallisen koneen yhteyden toiseen. Yhdistettävää tietokonetta kutsutaan etätietokoneeksi ja yhteyden muodostavaa paikalliseksi tietokoneeksi. TELNET-toiminnon avulla voimme näyttää kaiken, mitä etätietokoneessa suoritetaan paikallisessa tietokoneessa. Tämä toimii asiakas/palvelin-periaatteella. Paikallinen tietokone käyttää telnet-asiakasohjelmaa, kun taas etätietokone käyttää telnet-palvelinohjelmaa.

9. POP3 (Post Office Protocol 3)

POP3 on lyhenne sanoista Post Office Protocol version 3. Siinä on kaksi Message Access Agent -agenttia (MAA), joista toinen on asiakas MAA (Message Access Agent) ja toinen on palvelin MAA (Message Access Agent) viestien käsittelyä varten postilaatikosta. Tämä protokolla auttaa meitä hakemaan ja hallitsemaan sähköposteja vastaanottajan sähköpostipalvelimen postilaatikosta vastaanottajan tietokoneelle. Tämä tapahtuu vastaanottajan ja vastaanottajan sähköpostipalvelimen välillä. Sitä voidaan kutsua myös yksisuuntaiseksi asiakas-palvelin-protokolla . POP3 TOIMII KAHDESSA PORTTISSA. PORTTI 110 JA PORTTI 995.

10. IPv4

Internet-protokollan neljäs ja alun perin laajalti käytetty versio on nimeltään IPv4 (Internet Protocol version 4). Se on Internet-protokollan suosituin versio, ja se vastaa datapakettien jakamisesta koko verkossa. IPv4:n yksilöllisten osoitteiden enimmäismäärä on 4 294 967 296 (232), mikä on mahdollista 32-bittisten osoitteiden käytön ansiosta. Verkko-osoite ja isäntäosoite ovat kunkin osoitteen kaksi osaa. Isäntäosoite identifioi tietyn laitteen verkossa, kun taas verkko-osoite identifioi verkon, johon isäntä kuuluu. Pistetetyssä desimaalimerkinnässä, joka on IPv4-osoitteiden standardi, osoitteen jokainen oktetti (8 bittiä) esitetään sen desimaaliarvolla ja erotetaan pisteellä (esim. 192.168.1.1).

11. IPv6

Internet-protokollan uusin versio, IPv6, luotiin IPv4-protokollan haittojen korjaamiseksi. IPv4:n 32-bittisillä osoitteilla on mahdollista saada enintään 4,3 miljardia yksilöllistä osoitetta. Sitä vastoin IPv6 käyttää 128-bittisiä osoitteita, jotka mahdollistavat huomattavasti suuremman määrän yksilöllisiä osoitteita. Tämä on merkittävää, koska IPv4-osoitteet olivat loppumassa ja Internet-yhteyttä vaativia laitteita on yhä enemmän. Lisäksi IPv6 tarjoaa parannettuja suojausominaisuuksia, kuten integroidun todennuksen ja salauksen, sekä paremman tuen mobiililaitteille. IPv6-tuki on levinnyt verkkosivustoille ja Internet-palveluntarjoajille, ja sen odotetaan vähitellen syrjäyttävän IPv4:n pääasiallisena Internet-protokollana.

Katso lisätietoja Erot IPv4:n ja IPv6:n välillä artikla.

12. ICMP

ICMP (Internet Control Message Protocol) on verkkoprotokolla, jota käytetään lähettämään virheilmoituksia ja toimintatietoja verkon olosuhteista. Se on olennainen osa IP (Internet Protocol) -pakettia, ja sitä käytetään auttamaan verkkoyhteyksien ongelmien diagnosoinnissa ja vianmäärityksessä. ICMP-sanomia generoivat tyypillisesti verkkolaitteet, kuten reitittimet, vastauksena virheisiin tai poikkeuksellisiin olosuhteisiin datagrammin edelleenlähetyksessä. Joitakin esimerkkejä ICMP-viesteistä ovat:

• Kaikupyyntö ja kaikuvastaus (ping)
• Kohde tavoittamaton
• Aika ylitetty
• Uudelleenohjaus

Verkonhallintatyökalut voivat käyttää ICMP:tä myös isännän saavutettavuuden testaamiseen ja pakettien edestakaisen matka-ajan mittaamiseen lähteestä määränpäähän ja takaisin. On huomattava, että ICMP ei ole turvallinen protokolla, vaan sitä voidaan käyttää tietyntyyppisissä verkkohyökkäyksissä, kuten DDoS-vahvistuksessa.

13. UDP

UDP (User Datagram Protocol) on yhteydetön, epäluotettava siirtokerroksen protokolla. Toisin kuin TCP, se ei muodosta luotettavaa yhteyttä laitteiden välille ennen tiedonsiirtoa, eikä se takaa, että datapaketit vastaanotetaan lähetysjärjestyksessä tai vastaanotetaan ollenkaan. Sen sijaan UDP yksinkertaisesti lähettää datapaketteja määränpäähän ilman virheentarkistusta tai vuonohjausta. UDP:tä käytetään tyypillisesti reaaliaikaisissa sovelluksissa, kuten videon ja äänen suoratoistossa, online-pelaamisessa ja VoIP:ssä (Voice over Internet Protocol), joissa pieni määrä menetettyä dataa on hyväksyttävää ja alhainen viive on tärkeää. UDP on nopeampi kuin TCP, koska sillä on vähemmän yleiskustannuksia. Sen ei tarvitse muodostaa yhteyttä, joten se voi lähettää datapaketteja välittömästi. Sen ei myöskään tarvitse odottaa vahvistusta siitä, että tiedot on vastaanotettu, ennen kuin lähettää lisää, joten se voi lähettää dataa suuremmalla nopeudella.

14. IMAP

IMAP (Internet Message Access Protocol) on protokolla, jota käytetään sähköpostien hakemiseen sähköpostipalvelimelta. Sen avulla käyttäjät voivat käyttää ja hallita sähköpostejaan palvelimella sen sijaan, että ladattaisiin niitä paikalliselle laitteelle. Tämä tarkoittaa, että käyttäjä voi käyttää sähköpostejaan useilta laitteilta ja sähköpostit synkronoidaan kaikkien laitteiden välillä. IMAP on joustavampi kuin POP3 (Post Office Protocol -versio 3), koska sen avulla käyttäjät voivat käyttää ja järjestää sähköpostinsa palvelimella ja useat käyttäjät voivat käyttää samaa postilaatikkoa.

15. SSH

SSH (Secure Shell) on protokolla, jota käytetään suojattuun etäkirjautumiseen ja muihin suojattuihin verkkopalveluihin. Se tarjoaa turvallisen ja salatun tavan etäkäyttää ja hallita palvelimia, verkkolaitteita ja muita tietokonejärjestelmiä. SSH käyttää julkisen avaimen salausta käyttäjän todentamiseen ja siirrettävien tietojen salaamiseen, mikä tekee siitä paljon turvallisemman kuin perinteiset etäkirjautumisprotokollat, kuten Telnet. SSH mahdollistaa myös suojatun tiedostosiirron käyttämällä SCP (Secure Copy) ja SFTP (Secure File Transfer Protocol) -protokollia. Sitä käytetään laajalti Unix-pohjaisissa käyttöjärjestelmissä ja se on saatavana myös Windowsille. Järjestelmänvalvojat, kehittäjät ja muut tekniset käyttäjät käyttävät sitä yleisesti palvelimien ja muiden verkkolaitteiden etäkäyttöön ja -hallintaan.

16. Gopher

Gopher on eräänlainen tiedostojen hakuprotokolla, joka tarjoaa ladattavat tiedostot kuvauksineen helpottamaan tiedostojen hallintaa, noutoa ja etsimistä. Kaikki tiedostot on järjestetty etätietokoneeseen kerrostettuna. Se on vanha protokolla ja sitä ei juurikaan käytetä nykyään.